Rakennuskulttuurin inventoinnit otettava tosissaan

Jukka Hako kaupunginvaltuustossa 1.2.2010

Vantaan kasvu ja siihen liittyvä rakentaminen on yksi sotien jälkeisen Suomen suursaavutus. Hieman yli kymmenen tuhannen asukkaan maalaiskunnasta on reilussa viidessä vuosikymmenessä kehittynyt pian 200 000 asukkaan elinvoimainen yhteisö. Vantaata on vuosikymmenten ajan voitu rakentaa ensisijaisesti neitseelliseen maastoon, enimmäkseen rakentamattomiin metsiin. Pääradan varressa on omakotialueita muutettu kerrostalokortteleiksi, muualla vanhat pientaloalueet ovat tiivistyneet lohkomisten kautta.

Vantaan ei kasvun keskellä ole tarvinnut kovin paljon miettiä rakennettua ympäristöä, koska vapaata tonttimaata on ollut riittävästi. Nyt päätettävä oleva asemakaavaehdotus on osoitus siitä, että yhä useammin myös Vantaalla kaavoituksen kohteena on jo kertaalleen kaavoitettu tontti tai kortteli.

Vantaa on 1980-luvun alkupuolelta lähtien ansiokkaasti kartoittanut rakennuttua ympäristöään. Vuoden 1981 ilmestynyt rakennuskultuuri-inventointi on korkeatasoinen esitys vanhoista kylistä, vanhasta teollisuudesta ja julkisista rakennuksista. Ajallisesti se kattoi lähinnä yli 100 vuotta vanhoja kohteita.

Koska Vantaan rakennuskanta on vielä nuorempaa kuin Suomessa keskimäärin, on inventointeja jatkettu. Omat esityksensä ovat saaneet mm. Moderni rakennuskulttuuri kattaen noin vuoden 1930-1979, teollisuusrakennukset ja viimeisimpänä ostoskeskukset. Kaikki inventoinnit on tehty auttamaan tulevaa kaavoitusta, jotta Vantaan tarina ja historia näkyisi rakennusperintönä maisemassa.

Käsiteltävänä oleva asemakaavaehdotus on suunnitelmana korkeatasoinen, kuten Vantaalla kaavoitus ylipäätään. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että tässä kaavassa kuten muutamassa muussakin viime vuosina hyväksytyssä uudiskaavassa, on huolimatta tehtyjen inventointien ja kaupunginmuseomme suositusten päädytty siihen, että olemassa olevaa rakennuskantaa ei missään muodossa kyetä säilyttämään uudessa käyttötarkoituksessa. Tässä kaavassa päädyttiin selvitysten jälkeen siihen, että Vantaan palolaitoksen vanhasta rakennuskannasta ei mitään osaa kyetä jatkossa hyödyntämään. Palolaitoksen perustamisesta tulee tänä vuonna muuten kuluneeksi 50 vuotta.

Vantaan korkeatasoisten inventointien ainoa tarkoitus ei liene ollut, että niihin on vain listattu kohteet, joiden arvo on selvitettävä ennen uudiskaavoitusta. Inventoinneissa on varsin selkeästi annettu ymmärtää, että useimmille kohteille tulisi etsiä uutta käyttötarkoitusta. En pidä hyvänä kehitystä, jossa Vantaa aste asteelta köyhdyttää rakennusperintöään maisemassa ja samalla ehkä tahtomattaan edistää kaupungin historiattomuutta.

Vantaan tarina Helsingin maalaiskunnasta moderniksi kaupungiksi ansaitsee kiintopisteensä myös maisemassa. On selvää, että kaikkia inventointien kohteita ei kyetä säilyttämään. Henkilökohtaisesti toivon, että saamme jatkossa tänne valtuustoon kuitenkin nykyistä useammin sellaisia asemakaavoja, joissa inventoiduille kohteille on ansiokkaiden ja laajojen selvitysten jälkeen myös löytynyt uusi käyttötarkoitus.